Liikkumisprojektini lähti siinäkin suhteessa aivan nollasta, etten ollut koskaan aikaisemmin käynyt treenaamassa tai harrastamassa mitään muutakaan - en edes ns. jumppatunneilla tai vastaavilla - missään salilla tai liikuntakeskuksessa. Minulla ei ollut siis minkäänlaista vertailupohjaa siihen, mitä kuntosalijäsenyys tai vastaava yleensä pitää sisällään. Siksipä onkin hauska huomata, että siihen näyttää kuuluvan täyden treenikattauksen lisäksi vielä muutakin - yhteisöllisyyttä, hauskanpitoa ja oheistapahtumia.
Cross Training -keskuksella on kesäkauden avajaiset, ja tottahan minäkin haluan mennä katsomaan, mitä tapahtuu. Ennakkotietojen mukainen "joukkuetreeni" saa kyllä hetkeksi taas hermostumaan - jako joukkueisiin on niin klassinen, epämiellyttävä koululiikuntatilanne kuin vain olla voi. Mutta vanhat kammot saa selätettyä parhaiten, kun muistaa olevansa aikuinen ja - hyvin järkevästi, kerrankin - laittaa itsensä taas kerran sisäistämään sen, että tarkoitus on pitää hauskaa.
Ja hauskaa onkin. Joukkuekisailu on luvatun mukaisesti liikkeiltään helppo - ja vielä helpommaksi sen tekee väkimäärä, sillä kun yli kymmenen henkeä tekee yhdessä, viisisataakaan määrättyä liikettä ei kestä kovin kauan. Huomaan myös siirtyneeni taas johonkin aivan vastustamattoman hauskaan, mutta lähestulkoon absurdiin maailmaan, kun kilparadan viimeinen osuus käy ilmi. Enpä olisi koskaan tullut ajatelleeksi, että "helppo ulkotreeni" sisältää henkilöauton työntämistä...mutta CTK:lla sekin näköjään kuuluu päiväjärjestykseen. Henkilökohtainen kokemusmaailmani siis vain jatkaa avartumistaan ;).
Parhaita hetkiä ovat juuri nämä, jolloin tajuan, kuinka lähtemällä rohkeasti uusiin tilanteisiin saavutan aina lisää "palkintoja" - uusia hienoja kokemuksia, hyvää mieltä ja suoranaista riemastumista tilanteista, asioista ja ihmisistä ympärilläni. Olen aina ollut "elämän tarkkailija", mutta mielestäni hyvällä tavalla - minun ei ole välttämättä tarvinnut viihtyäkseni tehdä muuta kuin mennä paikalle ja imeä itseeni ilmapiiriä, tunnelmia ja kokemuksia. Enkä aio tarkkailijan asemaa kokonaan jättääkään, sillä on omalla tavallaan tärkeä osa minua, mutta olen kuitenkin onnellinen myös siitä, että tarkkailemisen lisäksi olen oppinut tai ainakin oppimassa laittamaan itseni likoon. On mahtava tunne, kun tietää olevansa se, joka tekee, sen sijaan, että olisi se, joka vain aikoo tehdä.
Keskuksen yhteisöllisyys ja yhteishenki on siis noussut minulle hyvin tärkeäksi syyksi pitää treeniohjelmaa yllä. Yksineläjän arjessa työpaikka muodostuu helposti ainoaksi päivittäiseksi "live-kontaktiksi", kun kotonakaan ei kukaan odota, ja silloin työ saa aivan suhteettoman suuren osan elämästä ja valveillaoloajasta. Ja jos ja kun työpaikka on ainoa paikka, jossa saa päivittäin jonkinlaista palautetta itsestään ja tekemisistään, se vääristää ajan myötä omatkin käsitykset siitä, millainen olen ihmisenä ja miten muut ihmiset minut näkevät. Töissä olen kuitenkin työroolissa ja saamani palaute koskee vain työympäristöä, mikä ei tietenkään ole koko totuus. Yksikin lisäys siihen tavanomaiseen koti-työpaikka-koti -reitistöön tuntuu laajentavan koko elämänpiiriä, varsinkin kun treeneissä saatu sosiaalinen "palaute" on jo tekemisen luonteestakin johtuen jotain aivan muuta kuin mitä nyt vaikka siellä töissä.
On hienoa huomata, että on muitakin paikkoja, jonne mennä ns. ihmisten keskuuteen. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, että tarvitsisi aivan sydänystäviä löytää, sillä minulla on läheisiä ystäviä jo nyt ja viihdyn itseksenikin. Vaikka CTK ei ole - ainakaan ihan vielä - minulle mikään Cheers ("where everybody knows your name" ;D - ja enpä kyllä itsekään tiedä juuri kenenkään nimiä!), monen aktiivisen treenikaverin kasvot alkavat käydä tutuksi. Toisaalta, se ei tässä suomalaisessa kulttuurissa ole kai edes yllätys, että ihmiset voivat tavata ohimennen samoissa paikoissa viikko-, kuukausi- tai jopa vuosikausia tietämättä toistensa nimiä, ja parin vuoden tuttavuuden jälkeen harva enää kehtaa edes kysyä ;). Mutta ehkäpä sen(kin) voisi ottaa oheisprojektiksi - kysyä rohkeasti jo jonkin verran tutun tyypin nimeä ja yrittää jopa muistaa se vielä seuraavalla kerrallakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti