Olen päässyt cross training -harjoittelussa sopivalta tuntuvaan rytmiin: ajan kaksi kertaa viikossa suoraan töistä Nekalaan, samalla eliminoiden sen vaaran, että kotiin päästyä iskisi väsymys ja jäisi menemättä kokonaan. Viikon liikunta-aikataulu ei tosin jää vain niihin kahteen kertaan, vaan vastapainona voimaharjoittelulle olen vielä toistaiseksi käynyt myös Tampereen flamencoyhdistyksen järjestämillä tunneilla, tänä keväänä tosin vain tekniikkatunneilla ja kehonhuollossa.
Flamencossa minua viehättää erityisesti sen kokonaisvaltaisuus: laji sisältää niin paljon muutakin kuin tanssia, siinä yhdistyvät liike, rytmi ja musiikki. Minua kiehtoo erityisesti tanssijan osuus myös rytmin ja musiikin tuottamisessa; kädet tekevät omaa osuuttaan myös taputuksin tai vaikkapa kastanjetein, jalat puolestaan koputtavat musiikin lomaan omat kuvionsa. Ja kun kenkien kannat ja kärjet on vahvistettu raudalla, kiltit ja hiljaisetkin tytöt saavat itsensä kuuluviin :).
Kehonhuolto on aina hyvästä, oli laji mikä tahansa, ja flamencoyhdistyksen tunneista olen pitänyt kovasti - siellä annetaan jokaiselle venytykselle aikaa. Tekniikkatreenit ovat sen sijaan olleet pitkään enemmän takkuamista kuin onnistumista. Olen jo harkinnut koko harrastuksen siirtämistä tauolle, mutta uudet näkökulmat saavat vielä miettimään. Ehkä kaipaisinkin vain lisää haastetta? Olen ehkä tässäkin tapauksessa jäänyt sen kuvitelman vangiksi, että jos en "osaa" edes perustekniikkaa kunnolla, en voi mennä vaativammille tunneille, enkä ole tajunnut, että tekniikkapuolella hiotaan kuitenkin lähinnä yksityiskohtia. Kyllähän siihen väsyy, varsinkaan jos vastapainona ei ole mitään sellaista, jolloin saisi vain antaa mennä. Ei pelkkiä jalan tai käden asentoja, painopisteen siirtoja ja kehon taivutuksia jaksa kai kukaan loputtomiin hinkata - varsinkaan, kun niitä, paradoksaalista kyllä, tuskin koskaan saa niin täydellisiksi, että ei olisi enää mitään korjattavaa.
Ratkaisun tekeminen siirtyy siis syksyyn: ehkä kannattaa valita silloin koreografiatunnit, ja vasta jos niistäkään ei irtoa sitä oikeanlaista tekemisen tunnetta, voi olla hyvä pitää taukoa. Sen jälkeenhän on vain maailma rajana, jos tanssimista haluaa jatkaa - kiinnostavia tanssilajeja on pilvin pimein, on afrikkalaista ja itämaista, on salsaa ja tangoa...ja suuri suosikkini, Bollywood-tanssi, johon en ole uskonut rahkeideni ikinä riittävän, mutta ken tietää, sekin voi muuttua tulevien kuukausien aikana, kun kasvatan voimiani aina vain lisää ;)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti