On maaliskuun 16. päivä ja perjantai. Olen viivytellyt töistä lähtöä, mutta olen silti noin kymmenen minuuttia etuajassa, ja ostan ajankuluksi uimahallin kahviosta mukillisen teetä. Keskityn ja kokoan ajatuksiani tulevaa keskustelua silmälläpitäen. Olen tapaamassa ihkaelävän personal trainerin ensimmäistä kertaa.
Työkaveri, joka on itse aktiivinen liikkuja, on - huonolla menestyksellä tosin - yrittänyt houkutella minua Koskisen Joonaksen treeneihin, mutta ajatus vieraiden ihmisten joukkoon sähläämään ja puuskuttamaan menemisestä on ollut minulle kauhistus. Toisaalta, kun olen koko alkuvuoden pyöritellyt mielessäni vaihtoehtojani liikunnan aloittamisen suhteen, ajatus henkilökohtaisesta valmennuksesta on jäänyt itämään, ja työkaverin ylistävät kommentitkin ovat toki osaltaan vakuuttaneet. Näön vuoksi olen kyllä netistä hakenut muitakin alueen personal trainereita, mutta tavanomaiset kuntosalien personal trainer -palvelut epäilyttävät, sillä arvelen niiden olevan räätälöity vain kyseisten kuntosalien omiin laitteisiin. Treeniohjelma kouraan ("10 kertaa tästä vehkeessä, 20 tuossa, ja 100 tuossa"), rahat pois, kiitos ja näkemiin - siltä ne pääasiassa kuulostavat.
Ennen tätä alkutapaamista olemme olleet yhteydessä sähköpostitse, ja olen yrittänyt parhaani mukaan kuvailla, mitä oikeastaan olen vailla ja minkälaisia rajoitteita ja tavoitteita minulla on. Se ei ole ihan helppo tehtävä, sillä nollapisteestä voi lähteä niin moneen eri suuntaan, että jonkinlaista valintaa on tehtävä. Ongelmalliseksi konkreettisten tavoitteiden laatimisen tekee myös se, etten oikeastaan edes kunnolla tiedä, mihin olen ryhtymässä. Entä miten referoida uudelle, vieraalle ihmiselle nykytilanteeseen johtaneet syyt ja seuraukset runsaan kolmenkymmenen vuoden ajalta ja sen päälle vielä kaikki omat varovaiset toiveet ja haaveet - ja pelot siitä, että ei osaa tai pysty niitä toteuttamaan?
Istumme ja juttelemme kaikessa rauhassa, ja päälinjat alkavat muotoutua. Mahdollisuuksia on useita, mutta koska sykkeen nostamisen kanssa joutuu hieman varomaan (ainakin niin kauan kuin saan tarkempaa dataa ja varmuutta siitä, mihin laitteistoni yltää), ja minulla on suoranainen kammo hallitsematonta hengästymistä ja rasituksen teettämää huonoa oloa kohtaan, kohtuullisen rauhallinen tekeminen kuulostaa loppujen lopuksi turvallisemmalta vaihtoehdolta. Olen oikeastaan tehnyt päätökseni jo tätä tapaamista sopiessa, enkä aio enää perua, mutta pidän silti pienen taidepaussin, kun varmistan vielä kerran itseltäni, olenko ihan varma. No, olen. Kuukauden valmennus, it's a deal.
Joonas antaa minulle vielä kupongin, jolla saa viikoksi ilmaisen kortin Nekalan Cross Training -keskukseen, ja kehottaa tulemaan sinne tutustumaan paikkaan. Toivon, ettei naamastani ihan päivänselvästi näy, kuinka pihalla ja epävarma olen, jos mistään kuntosaliin viittaavastakaan on puhe. Mutta muistutan itseäni siitä, että tätähän minä haluan, tästä se lähtee. Kuukauden verran eteenpäin pitäisi sitä paitsi olla "helppoa", koska ei tarvitse muuta kuin kuunnella ja tehdä niinkuin valmentaja sanoo :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti