Lempivarusteet top 5

Olen pukeutumisestani tarkka, ja vieläpä siten, että haluan asuvalintojeni kertovan aina jotakin olennaista minusta; luonteestani ja mieltymyksistäni yleensä, mitkä ovat parhaat puoleni (ainakin ulkomuodollisesti... ;D), millä tuulella olen tai mitä olen matkalla tekemään jne. En toisaalta pyri olemaan yksinomaan huoliteltu, vaan nuhjuiset farkut tai ränsistynyt anorakki voivat yhtä hyvin toimia signaalina siitä, mitä minulla on juuri sillä hetkellä meneillään.

Minulla on myös tapana kiintyä vanhoihin, hyviksi havaittuihin vaatteisiin ja varusteisiin. Siksipä tietyillä vaatekappaleilla on niiden käyttöarvon ja ulkonäön lisäksi paljon muutakin merkitystä - niihin voi liittyä muistoja ja symboliikkaa paikoista tai tilanteista, joissa ne on hankittu tai jossa olen niitä käyttänyt. Pukeutuminen ei siis ole suinkaan yksinomaan käytännön sanelema asia, vaan siihen sisältyy paljon piilotettuja viestejä. Sama pätee myös liikuntavarusteissani - ja hyvä niin, treenatessa voi keskittyä olennaiseen parhaiten silloin, kun tuntee olonsa mukavaksi ja ns. omaksi itsekseen.

Huvittelin tänä viikonloppuna kokoamalla top 5 -varustelistani. Kyseessä on varsin sekalainen kasa tavaraa, mutta yhteinen tekijä löytyi kuitenkin siitä, että jokaisella on tarina kerrottavanaan:

#1: Sos-ranneke. Tämä ei ole vain treenivaruste, vaan se kilisee ranteessani aina (suihku, sauna ja uiminen poislukien). Treenaaminen tai muutkaan arkipäivän tilanteet eivät toki aiheuta minulle sen suurempaa vaaraa kuin kenellekään muullekaan, mutta pidän siitä huolimatta tärkeänä sekä näyttää että kertoa mahdollisimman avoimesti tahdistimen olemassaolosta. Ranneke on signaali muille ja symboli minulle itselleni siitä, että asiat, joista se on merkkinä, ovat olennainen osa minua.

#2: Flamencokengät. Ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat, joilla olen koskaan tanssinut ja koputtanut, sillä en millään raaskisi niistä luopua, vaikka ne alkavatkin olla nuhjuiset ja kengän reuna murtuu jalkaterän päältä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä kengät ovat mielestäni edelleen myös yhdet kauneimmista ja funktionaalisimmista kengistä, jotka koskaan olen omistanut. Raudoitus kärjessä ja kannassa kertovat tarkkasilmäiselle senkin, että näillä kengillä on oma, erityinen työnsä ja tarkoituksensa.

#3: Sisaren peruja olevat toppi ja housut. Hivenen kulahtaneet housut, lahkeet hieman liian pitkät, mutta äärettömän mukavat päällä. Hihatonta yläosaa en aikoinaan olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni, koska arastelin tahdistinta ja arpiani niin paljon. Mutta kaikki muuttuu, niin myös suhtautuminen ulkomuotonsa epätäydellisyyksiin. Toisaalta toki minustakin löytyy sen verran naisellista turhamaisuutta, että vasta nyt, kun kropassa ei ole treenaamisen jäljiltä enää yhtään mitään muuta "piiloteltavaa", olen löytänyt uudenlaisen itsevarmuuden myös leikkausarpien suhteen. Niitä saa puolestani tästä lähtien tuijottaa niin paljon kuin sielu sietää, kun tiedän kaiken muun olevan katseenkestävää ;). Kysyäkin arvistani saisi, mutta näillä leveysasteilla siihen ei juuri kukaan rohkene.

#4: Be active -juomapullo. Pieni ja kompakti kuten minä itsekin. Isompikin kotoa löytyisi, mutta tähän tartun aina treenireppua pakatessa. Ei sen kummempaa syytä kuin tottumus - ja kenties jonkinlainen hengenheimolaisuus :)?

#5: Punainen nahkatakki. Kirpparilöytö, jonka nähdessääni eräskin tuttava totesi skeptisesti, että "ehkä tuollaista pystyy käyttämään, jos tykkää...punaisesta". Ja mitä se tekee treenivarusteissa?

Syy on se, että kyseinen takki on se vaate, jonka valitsen, kun tarvitsen hieman ylimääräistä potkua. Se on oman tiensä kulkijan takki, punainen kapinalippu ja annos rohkeutta muistuttamassa minua siitä, mihin kaikkeen pystyn, kun vain pidän pääni pystyssä ja uskon itseeni - mielentila, joka sopii yhtä hyvin treeneihin virittäytymiseen kuin mihin tahansa muuhunkin haasteeseen, jota osaan etukäteen odottaa!