Kun kerran pohjamutien karistelu jaloista ja mustan pumpulin ravistelu pois päästä on päämäärä, se on syytä tehdä kunnolla. Koska edellisellä viikolla on jäänyt yksi alkujaan suunniteltu treenikerta väliin, päädyn kompensoimaan liikkumisen tarvettani palaamalla bumerangin tavoin treeneihin peräti kolmena päivän peräkkäin - ja hyvin sujuu. CTK:lla on näinä päivinä ollut melkoinen vilske, mikä toki antaa oman mausteensa - ns. tekemisen meininki kun väistämättä tarttuu, ja hyvässä seurassa saa tietenkin itsestään aina enemmän irti.
Osaksi auttaa, että luulen selvittäneeni uupuneen oloni syyn. Mitään ikävyyksiähän ei elämässäni ole viime aikoina tapahtunut, päin vastoin - mutta koska vaihdoin työpaikkaa viime vuonna, lomapäiväni paloivat. En siis ole voinut pitää kunnollista lomaa, ja edellisestä oikeasta kesälomasta on kaksi vuotta, joten ei ihme, että alkaa jo väsyttää.
Alavireisyyden selättäminen käy siis yllättävän helposti, jos ajattelee vain siihen laittamaani ajatustyötä ja aikaa: kolmena päivänä 30 min-1 h harjoittelu. Mutta kyllä se hartiavoimia on kysynyt ja ihan kirjaimellisesti: aamulla sängystä nouseminen paljastaa vihdoin ne lihassärytkin, ja koska treeneissä on tullut sattumoisin punnerrettua aika paljon, olkavarret varsinkin tuntuvat siltä, että niillä on kyllä töitä tehty.
Keho alkaa olla siis miellyttävän väsynyt ja kaikkensa antanut, ja oleminen muutenkin paljon mukavampaa. Lepopäivä väliin, ja sen jälkeen varmaankin taas mennään :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti