Ihmettelin ensimmäistä kertaa jo keväällä, mikä vasenta jalkaani mahtaa vaivata, kun se jonkun treenin jälkeisenä päivänä tuntui omituisen huteralta ja puutuneelta. Joidenkin päivien kuluttua oireet vähitellen hävisivät, joten en ajatellut asiaa sen enempää.
Kesällä sama toistui pariinkin otteeseen, ja haparoiden yhdistelin oireilua jonkinlaiseksi lihaspuolen ongelmaksi, joka meni ohi aina riittävällä nivusen ja reisilihasten lepuutuksella. Kun sitten jo pelkän venyttelynkin seurauksena jalka alkoi temppuilla, ja vieläpä voimakkaammin kuin ennen, katsoin parhaaksi tarttua ongelmaan. Vaikka mihinkään ei varsinaisesti satu, ei ole kovinkaan mukava tunne, kun jalka ei pelaa kunnolla, ja lihasheikkous on sillä tasolla, että kytkimen käyttö autolla ajaessa alkaa olla lievästi haasteellista, kun ei tunnu olevan voimaa sitä enää painaa.
Valistuneita arvauksia ehdin kyllä itsekin internetin syövereistä kaivella, mutta ne menivät vikaan (esim. jännetulehdus). Ammattilaisen diagnoosi oli sen sijaan nopea: välilevyongelmahan se, hermo joutunut pahasti puristuksiin. Kieltämättä hieman sydäntä kylmäsi, kun jalkojen toimintaa testattaessa huomasin itsekin, kuinka valtava ero oikean ja vasemman jalan toiminnassa oli. Kovin paljon kauempaa ei olisi ollut syytä edes odotella, tällä menolla jalka ei olisi seuraavalla kerralla toiminut ehkä enää ollenkaan.
Käytännössä kaikki lempiliikkeeni ovat siis pannassa määrittelemättömän ajan, sillä kaikkinainen kumartelu ja liikkeet, joissa alaselkä pyrkii pyöristymään, ovat ehdottomasti kiellettyjen listalla. Äkkiseltään en keksi ainoatakaan liikettä, joka olisi sallittujen kirjoissa, mutta ehkä niitäkin löytyy. Tai sitten pitää vain kävellä ahkerasti, tuleepa ainakin sitä peräänkuuluttamaani peruskuntoharjoittelua oikein urakalla!
Olen toisaalta niin hämmästynyt "tuomiosta", etten osaa (vielä) edes murehtia - ja hyvällä tuurilla surkeiluun ei ole edes syytä. Jo muutama selän taivuttelu taaksepäin tuntui palauttavan hyvän verran pitoa ja lihasvoimaa tuohon koipiparkaani.
Suuri mysteeri on, missä vaiheessa alkuperäinen vaurio on syntynyt, sillä en kuolemaksenikaan muista satuttaneeni selkääni millään tavalla, vaikka muita kolhuja onkin jo tässä puolen vuoden treeniuralla tullut. Mutta loppujen lopuksi, samapa tuo: katse on joka tapauksessa suunnattava eteenpäin, ja tehtävä "kotiläksyt" (=ne taivuttelut) toiveikkaalla mielellä :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti