Yksi uusi ennätys, toisin sanoen: Sykemittari ilmoittaa päivän treenin maksimisykkeeksi 194.
Oli kieltämättä yllätys, kun treenin jälkeen napsuttelin esiin nuo päivän lukemat, maksimisyke siis yllämainittu ja keskisyke 148. Toisaalta tilanne on aivan eri kuin edellisten sykelukemien kohdalla, sillä tämä, jos mikä, lienee aivan selvä eteisvärinäepisodi. Syke ei siis ole voinut kuin hetkellisesti käydä tuolla maksimissa, kun erotus keskisykkeeseen on noin suuri.
En tälläkään kertaa huomannut olossani, missä kohdassa treeniä tuo piikki oli, mutta jollakin vilkaisulla sykemittari näytti ensin 176 ja hetken päästä vielä 174, joten niillä kohdin uskoisin tahdistimen ottaneen jo homman haltuun ja tuovan sykettä alaspäin. Siksi en myöskään ole samalla tavalla huolissani kuin aiemmasta 149/171 -tilanteesta, vaikkei se tieto kaikkein hauskin mahdollinen olekaan, että sydämeni joutuu näköjään muun ajoittaisen rasituksen lisäksi vielä kestämään rytmihäiriöitä silloin tällöin. Mutta eteisvärinäepisodien kohdalla tahdistin toimii juuri kuten sen on suunniteltukin toimivan, enkä välttämättä voi omilla toimillani vaikuttaa rytmihäiriöiden ilmaantumiseen.
Mutta tahdistimen säätöjen korjaamisen ja sykkeideni "hallinnan" pohtimisen tärkeyttä tämä toki korostaa. Kärsivällisyyttä ja opettelua sen suhteen, milloin rasitus menee ns. yli, sillä yleensä sen huomaa joko sykemittarista tai rinnan tuntemuksista vasta jälkikäteen.
No, ultraääntä ja varsinkin sitä puolittain luvattua rasituskoetta siis odotellessa ei näytä elämä ainakaan käyvän tylsäksi, kun tätä sykedataa kerää. Kutsukirjettä ei ole vielä näkynyt, mutta onhan toisaalta "lähikuukausina" aika laaja käsite. Ja mitä enemmän tietoa kerään, sitä paremmin ehkä asiaani paneudutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti