Olen havainnut tehneeni erään perustavanlaatuisen virheen elämäntaparemonttini rakentamisessa. Klassinen "ennen" -kuva jäi keväällä ottamatta. Niinpä yhtä klassista "jälkeen" -kuvaakaan on ollut turha ottaa.
Laiminlyönti on tavallaan korvaamaton, koska takaisin maaliskuuhun 2012 emme enää koskaan pääse. Mutta herättää se toisaalta sellaisenkin kysymyksen, mihin moisia kuvia tarvitsisin? Itseni ihailemiseen? Vartaloni esittelyyn muille? Jos näin on, ovatko nuo tarkoitukset oikeasti sittenkään niin tarpeellisia?
Eivät ehkäpä juuri nuo tarkoitukset, mutta oman kehonkuvan parantamisessa ja yhtenä osoituksena siitä, mitä on saanut aikaiseksi, "ennen ja jälkeen" -kuvat olisivat voineet olla hyväksi. Käytän tarkoituksella mennyttä aikamuotoa, sillä tilanne on jo ehtinyt muuttua. Tällä hetkellä, kun treenit ovat olleet pannassa kohta kuukauden, huomaan kyllä sittenkin, että ulkonaisilla muutoksilla on kuin onkin ollut väliä. Kuten sanonta kuuluu: vasta kun jonkin asian menettää, sen tärkeyden huomaa.
Treeneissä kehoon kehittynyt jäntevyys tuntuu katoavan, istumatyöläisellä myös ryhti lyyhistyvän, ja pieni vatsakumpukin yrittävän esiin - vaikka paino ei kyllä ole noussut, itseasiassa päinvastoin: olen hukannut jonnekin pari kiloa, koska ruokarytmilläkään ei ole tuntunut olevan niin suurta väliä. Kohdallani se tarkoittaa siis valitettavan usein sitä, että aterioita jää välistä kokonaan.
Muutos omassa ajattelutavassa ja vieläpä tällaiseen itsensä hyväksymisen kannalta ikävämpään suuntaan on aika yllättävä. En minä aikaisemmin murehtinut vartaloani tältä kantilta, jos miltään - mutta nyt se tuntuu ikävältä, koska suuntaus ns. timmiin kuntoon ehti jo sen verran pitkälle.
Mutta otettakoon tämäkin motivaation lähteenä. Viime viikon lopulla iski flunssanpahalainen, joten etukäteen kauhunsekaisin tuntein odottamani vesijumppakin jäi käymättä. Uusi yritys on kuitenkin edessä. Vesiliikuntahan on mitä parhainta keskivartalotreeniä, ja kunhan nyt jossain vaiheessa pääsen takaisin salille, keskivartalon vahvistaminen tulee ilman muuta olemaan treeniohjelman tärkeimpiä päämääriä. Sitkeällä työllähän sen kuvauksellisen vatsankin saan ehkä aikaan, jos se enää siinä vaiheessa tuntuu yhtä tärkeältä kuin tässä tämänhetkisessä poikkeustilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti