Terveisiä keväästä

Kevääseeni kuuluu erottamattomana osana ulkoilu metsissä ja rannoilla, sillä sieltä löytyvät ne kaikkein parhaimmat kevään merkitkin. Polunvarsien silmälläpito uusien kasvihavaintojen varalta tai pysähtely puiden alle kurkkimaan, kuka siellä oikein visertää, aiheuttaa toki sen, että kuljeskelu ei oikein hikiliikunnasta käy, mutta raitis ilma ja hyvä mieli riittävät kyllä oikeuttamaan laiskemmankin liikkumisen.

Eräs pitkä ulkoilureissu tosin päättyi sateessa kastumiseen, ja sen seurauksena sain ilmeisesti perinteisen kevätflunssan. Treenaus jäi siis taas runsaan viikon ajaksi väliin, enkä ole vieläkään aivan varma, uskallanko vielä ainakaan alkuviikosta lähteä hikoilemaan. Olen edelleen tukkoinen ja väsynyt, nimittäin. Väsymykseen on kyllä muitakin syitä (niistä toisella kerralla, ehkä) ja viime päivien oireiden perusteella myös siitepölyaika alkaa olla täydessä vauhdissa, mikä osaltaan vaikuttaa jaksamiseen: allergialääkkeet tuppaavat väsyttämään.

No, aika aikaa kutakin. Tämä kevät antoi odottaa itseään, ja tuntuu ottavan nyt vahingon takaisin sen verran nopealla etenemisellä, että saa nähdä, ehdinkö sairastelun takia lopultakaan edes kunnolla mukaan. Mutta toisaalta, kohtahan on jo kesä, ja silloin jos koskaan pitäisi olla erinomaiset mahdollisuudet liikkumiseen. Pyörä kulkupeliksi salireissuille ainakin viikonloppuisin, ja enköhän kokeile tänäkin kesänä, miten töihin polkeminen luonnistuisi, vaikka viime kesän yritykset eivät kovin kannustavia olleet.

Olen kaikesta huolimatta toiveikas. Onhan sentään kevät :).