Leuanvetoja

Pitäisikö ryhtyä uskomaan enneuniin?

Olen jo muutamien omien treenieni päätteeksi katsellut arvioiden leuvanvetotankoja, mutta vasta eilen uteliaisuuteni sai voiton. Kiipesin siis tarttumisetäisyydelle ja kiskoin kuin kiskoinkin itseni, tai siis leukani yli tangon - kahdesti. Valitettavasti en kylläkään suorilta käsiltä, mutta silti.

Kaipasin kipeästi jonkinlaista lisäkipinää ja rohkaisua tekemiseen, ja tuosta sitä taas sain. Olen saanut todella kamppailla itseni kanssa viime aikoina, jotta lähtisin treenini tekemään. Nyt on muukin syy mennä salille kuin velvollisuus, sillä tokihan sama olisi toistettava myös todistajien läsnäollessa ja mielellään jopa 100% puhtaasti. En välttämättä pysty siihen juuri nyt, vieläkään, mutta epäilemättä suunta on oikea.

Ilahduttavinta on kuitenkin se, että sain konkreettisen todisteen siitäkin, kuinka tämänhetkinen treeniohjelmani vie minua edelleen eteenpäin. En koe rehkiväni erityisen lujasti, mutta sitä palkitsevampaa on huomata, kuinka kehossa kuitenkin koko ajan tapahtuu kehitystä, vaikken itse sitä huomaa.